Arkeen on palattu ja vielä ainakin suht kivuttomasti. Olin päättänyt ennen kisoja, että ahdan ja mättään herkkuja itseeni niin paljon kuin menee ja vielä siitä yli juuri sitä mitä vain mieli tekee. Tätä sallin kaksi täyttä päivää kisojen jälkeen ja sen jälkeen palaan ruotuun ja kaivan vaa’an sekä excel-taulukot esille.

Lauantai iltana piipahdimme Annen kanssa Helsingin yössä. Siitä taitaa olla liian kauan aikaa, kun viimeksi viihteellä oltiin, koska kumpikaan ei saatu bilefiilistä päälle ja oli hieman orpo olo. Lähdettiinkin kotia kohti jo hyvissä ajoin ennen pilkkua. Kotona sitten alkoi minskin mätöt….Jääkaappia vaan tyhjäksi ja herkkuja kehiin; ei ollut niin mahtava olo käydä nukkumaan. Sunnuntai menikin torkkuen ja syöden. “Ruoka” maistui ihanalta aina kun vatsa veti taas muutaman suupalan, mutta siihen se jäikin…Mutta ahdettava oli -kuin viimeistä päivää, vaikka maha oli haljeta ja pahaa teki. Taisin tehdä illalla jopa kävelylenkin – herkkuostoksille

Maanantaina palasin taas sorvin ääreen vähän erikoisempia eväitä mukana mitä yleensä. Varsinaiset pulla-karkki-suklaa-herkut jätin kuitenkin kotiin (taisi 1 suklaapatukka ollut vahingossa eksynyt mukaan..). Varsinaisen herkkumätön aloitin vasta töiden jälkeen ja taas oltiin niin kipeitä kun olla vaan voi….Ei tehnyt illalla enää mieli mitään hyvää, mutta viimeinen herkkupäivä oli käytettävä hyväksi ja iltalenkki vielä kauppaan etsimään jotain mikä menisi vielä alas – suklaa ja jäätelö ovat muuten hyviä mättöjä, joita vatsa vetää yllättävän paljon ennen ähkyä Joo, muutaman päivän aikana tulikin vedettyä koko vuoden herkut kerralla.

Tiistaina oli jo ihanaa palata arkeen niin ruoka kuin reenirintamalla. Vähän on kyllä erikoisia eväitä varmaan koko loppuviikon, kun jääkaapista löytyy kaikkea outoa, mitkä pitää tuhota. Tänään kokkailin huomiseksi mm. seuraavaa, jota joudunkin jakamaan neljälle aterialle; nakkeja, kanaa, linssejä, ananasta, herne-maissi-paprikaa, sipulia, paprikaa, vihanneksia. Täksi päiväksi oli myös tuollaista epämääräistä mössöä.

 

Tällä viikolla olisi aikomus treenata kroppa läpi ennen viikonloppua. Eilen aloitin etujalkatreenillä ja olipas se vähän eri meininki treenata kun syöty oli. Tein smith-kyykkyä, prässiä, vaaka-hackia ja ojennusta sekä vatsaa päälle. Milloinkohan on viimeksi hiki tullut treenatessa ja naamakin tuli taas ihanan possunpunaiseksi Muutenkaan ei ole tarvinnut enää palella, ei sisällä eikä ulkona. Vai onkohan ilmatkin vain lämmenneet….Nyt tuntuvat koivet jo pelottavan kipeiltä. Odotakin innolla huomisaamua…..Tänään oli vuorossa sitten takajalat ja niille sjmv kässäreillä, koukistusta seisten ja sjmv vielä tangolla sekä pohkeita aasilaitteessa ja istuen. Yläkroppa olisi tarkoitus vetästä läpi kahdessa treenissä ja viikonloppuna huilailen sitten maisemaa vaihtaen

 

Vielä on kisaväriä yllinkyllin iholla ja arvatkaapa vaan kiristääkö ja kuivaako nahkaa….Tuntuu kuin iho repeäisi. Muutamat päivät vielä niin alkaa pahin kiristys ehkä helpottamaan, huh. Vielä en ole päässyt dieettitunnelmista ainakaan vaatepuolella eroon; verkkarit ja lenkkarit pysyvät näköjään tiukasti menossa mukana…joo, laitoin myös tänään mm. treenirintsikat ja treenitopin töihin jo päälle. Tämä tuli viimeisillä dieettiviikoilla tavaksi, kun ei varmaankaan enää jaksanut välittää mitä sitä päälleen heittää. Tästä tavasta voisin ainakin ehkä jo luopua….:)

lokakuu 27, 2010
Kategoriat: Ei kategoriaa . . Kirjoittaja: massaminna . Kommentteja: 3 kommenttia

Syksyn viimeisetkin skabat, Pohjoismaiden mestaruuskisat, ovat takana ja kotiintuomisena niistä toinen sija! Fiilikset ovat vieläkin katossa; olen enemmän kuin tyytyväinen sijoituksestani ja etenkin omasta suorituksestani, jota niin halusin parantaa SM-kisasta. ONNISTUIN, vaikka helppoa se ei ollut. Olo on kuin voittajalla, vaikka kirkkainta mitalia ei mukaan tarttunutkaan. I’m so happy!!!!

Perjantai iltana oli kilpailijakokous punnituksineen ja pituusmittauksineen. Olin tankkaillut päivän aikana tavoitteena saada vähän täytettä lihaksiin tyhjennyksen jälkeen. Fiilikset olivat koko päivän tosi ristiriitaisia eikä olo ollut kisaa ajatellen kovinkaan luottavainen-olin tyhjä eikä kropassa ollut sitä tuttua pientä muhkeutta. Onneksi myös Salla oli kilpailijakokouksessa ja hän pääsi vielä tsekkaamaan kuntoa. Tehtiin sitten vielä muutoksia ruokailuihin ja sapuskaa lisättiin vielä illalle ja aamulle tavoitteena saada kroppa täydemmäksi. Itsellä luotto huomiseen parani, vaikka jännitti pirusti miten kroppa reagoi. Lopulta lisäsin sapuskaa vielä omien tuntemusten mukaan niin illalle, yölle kuin aamullekkin luottaen oman kropan tuntemiseen…Silläkin uhalla, että pipariksi menee.

Punnituksessa tuli vähän ongelmia kisa-asujen kanssa…Enhän minä tietenkään ollut lukenut kansainvälisiä CBB-sääntöjä vaan oletin sääntöjen olevan samat mitä meillä täällä Suomessa on. Ehei…Asuissa ei saa olla koristuksia, joten sain luvan pärjätä pelkillä -ei niin hyvillä mustilla biksuilla. Nekin olivat siinä ja siinä, että menivät asutarkastuksesta läpi. Takaosa oli juuri siinä rajoilla, ettei ole liian pieni. Siinä tapauksessa olisi kisat jääneet jo perjantai iltaan.

Lauantai alkoi varhain, kun olin ylhäällä puoli kahden aikaan…huoltajani taisi mennä juuri nukkumaan. Järkytyin peiliin katsoessa, kun silmät olivat niin turvoksissa. Olikohan koko kroppa myös yhtä nesteinen….lopulta uskalsin vilkaista vatsaa ja koipia – huh, ei pahempaa pöhötystä havaittavissa ja kroppa näytti parhaimmalta koko viikkoon.

Kisapäivänä fiilikset menivät aivan laidasta laitaan. Yöllä olin hyvissä kisatunnelmissa, mutta pikkuhiljaa fiilis latistui ja kisapaikalle saavutessa olin jo mieli maassa ja luotto itseen tipotiessään. Kisapaikalle saavuttiin aamulla kahdeksan jälkeen, kun alkukisojen oli määrä alkaa klo 9.00 BF-sarjoilla. Tarkkaa aikataulua ei ollut ja siellä sitten funtsailtiin kisakumppaneiden kanssa mihinköhän aikaan sitä pääsee lavalle. Pieni hoppu siinä tuli lopulta lähes kaikille kisaajille ja tohinaa riitti….öljyttiin ja pumppailtiin kuin viimeistä päivää…ei nyt ihan, mutta lopulta oli aika astella lavalle – ensimmäisiin kansainvälisiin vertailuihin.

Lavalla oli upeaa vihdoinkin seistä, mutta samanlaista leppoisaa ja rentoa oloa ei ollut mitä edellisissä kisoissa. Ehkä sitä jänskätti vähän enempi, mutta sekin oli vain sitä hyvää jännitystä. Pääsin kahdesti vertailuihin ja piti aina hieman miettiä mikäköhän pose se tämäkin on, kun englanniksi ne kuulutettiin….onneksi Jonna siellä takana line-upissa suomensi Minskille ainakin muutamat asennot Jonnalle tästä kuten myös kisafiiliksen nostatuksesta suurkiitokset! Lavalla ei oltu kauaa, mutta rankkaa oli ja joka paikkaa kolotti. Sain ensimmäisestä lavapyrähdyksestä positiivista palautetta ja sen mukaan voisin taistella toisesta sijasta. Siitä sitten tappelemaan…..

Alkukisan ja finaalin välillä oli rutkasti aikaa…olisikohan sitä ollut lopulta reilut 5 tuntia. Siinä ajassa ehtii tapahtua mitä vaan. Aluksi vietimme aikaa katsomossa kannustamassa olleiden äipän ja siskoni kanssa. Ruoan jälkeen iski kamala uupumus ja väsy – taisin sitten nukahtaa katsomoon siskoni hieroessa jalkapohjiani ja lopulta siirryin sitten back stagelle jumppamatolle köllimään siinä toivossa, että uni tulisi takaisin. Ei tullut uni enää ja köllöttelin sitten Maaritin ja Emman kanssa odottaen, että aika kuluu.

Kuluihan se aika ja viimein piti alkaa valmistautumaan viimeisiin vertailuihin – finaaliin. Kisafiilis oli taas laskeutunut alkukisan jälkeen jonnekkin sinne pohjamutiin. Olin todella epävarma omasta kunnosta, kun tuntui vaan niin huonolta. Myös Salla saapui lavan taakse juuri ennen kun astelimme lavalle….Näytin varmaan surkealta, kun salla sanoi muutaman painavan sanan asenteestani….Hyvä ettei itku päässyt….Pakotin itseni positiivisemmalle tuulelle ajatellen, että kunto näyttää nyt niin hyvältä – erittäin hyvältä. Nyt näytetään se muillekkin!!! Toivottavasti se ankeus ja surkeus ei ainakaan välittynyt katsomoon….:)

 

 

 

 

 

 

 

 

Vertailuiden ja vaparin väliin jäi sopivan lyhyt aika niin että mieliala pysyi korkealla eikä paniikkijännitystä ehtinyt tulemaan. Oikeastaan toivoin vaan, että esitys on nopeasti ohi, että pääsee vessaan….Oma suoritus oli onneksi toisena. Vapari meni mielestäni hyvin, ainakaan ei tullut sitä samaa tunnetta kuin SM:ssä, että pieleen menee. Olin NIIN ILOINEN suorituksestani eikä nyt tarvinnut kyyneleitä vuodatella. Tavoite oli täytetty eikä sijoituksella ollut niinkään väliä. Lopulta oli myös palkintojen aika….Hopeaahan sieltä tuli mikö kruunasi päivän! En muistakkaan milloin olisi ollut samainen tunne!!!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Palkintojen jälkeen vähän posetusta vielä takahuoneessa ja sitten kimpsut ja kampsut vaan kasaan ja suunta kohti kotia huoltajani kanssa. Vielä ei huoltajanikaan päässyt palvelijan roolista vaan luvassa oli vielä selän pesua ja rasvausta sekä avustamista pöydän kattamisessa. Pöytähän katettiin tietenkin ihan itse tekaistuilla eväillä…..Oli porkkanakakkua, kana-, savulohi- ja savupororieskarullia sekä pakkasesta kaikkea aiemmin kyhäämäni pieninä annospaloina. Olin niin iloinen myös tästä, kun ei tarvinnut turvautua mihinkään ravintolaan. Ja kyllä Minskin tuotokset kelpasivat muillekkin

 

 

lokakuu 24, 2010
Kategoriat: Ei kategoriaa . . Kirjoittaja: massaminna . Kommentteja: 5 kommenttia

Keskiviikossa jo mennään, huh. Jäljellä on enää vaivaiset kolme yötä PM-kisapäivään. Niin se aika vaan rientää ja kohta on aika tasan puoli vuotta virallista dieettiä takana. Dieettailunhan aloitin oikeastaan  jo viime syksynä tai alkutalvesta…joskus silloin, kun aikomus oli kevään skaboihin. 15 viikkoa ehdin silloin pudotella painoa ja sen jälkeen sain pidettyä itseni suht hyvässä kunnossa tätä dieettiä varten. Pudotettavaa tuli näin n.8kg tähän kuntoon missä nyt ollaan. Noh, siinä muistelmia…

Nyt ei aloiteta tarinoita keittiöstä, ettei aika taas tule vastaan ja treenit ja muut jää pimentoon. Eli viimeistelyviikon suunnitelmat muuttuivat ihan viime hetkillä sunnuntaina, kun itseäni kiinnosti testata jotain uutta viimeistelytapaa. Edelliset kisaviikot tankkailin kevyesti maanantaista lähtien ja hyvinhän ne sujuivat, mutta jos ei koskaan kokeile uutta niin mistä sitä sitten tietää, jos jokin muu tapa toimii paremmin… Nyt koitetaan sitten tyhjennys-tankkausmenetelmää.

Maanantaina pidinkin sitten vapaan treeneistä ja treenit tulevat ti-to päiville. Huomenna onkin viimeinen tyhjennystreeni jäljelläoleville lihasryhmille eli olkapäille, ojentajille ja mahalle. Perjantaina sitten vihoviimeisenä rimpulatreeninä koko kropan kuntopiiri.

Näinä muutamana päivänä ei ole riisin jyvästäkään näkynyt kipoissa vaan tilalle on tullut jotain jo unohdettua….kuten salaattia ja kesäkurpitsaa. Aamuisin ja treenin jälkeen olen saanut kuitenkin putroa Hiilarit vähenivät yli puolella näiksi 3 päiväksi, mutta perjantaina tankkaillaan taas riisiä. Eilen tuntui päässä se kesälläkin tutuksi tullut koomatila, kun olo on kuin muumiolla…Kaupassa oli uuh…aika kiva taas seikkailla ja yrittää kasata tarvittavat kamppeet kokoon, vaikka apuna oli ihan kauppalappu. Tuntui ettei siitä paljon apua ollut Tämä päivä on mennyt jo taas vähän selväjärkisempänä….tai en tiedä, kun vaikka taikinaohjetta tavattua kymmeniä kertoja huomaan lopulta kuitenkin, että voi ja muna meinasi unohtua. (Taikinan suuruudesta päätellen voi kyllä myös olla, että teinkin sitä tupla-annoksen….)

Nyt päivän mielenkiintoisiin askareisiin….Aamu alkoi jo himpun yli kolme, kun aloin miettimään leipomuksia. Eih. Samoihin ajatuksiin myös nukahdin eilen Eipä siinä. Mikon oli aikomus tulla kuuden aikaan värinlevitykseen, joten oli hyvin aikaa venytellä, heittää muutamat poset, syödä aamupala ja kokkailla Mikolle aamupalaa. Aamupalaksi oli eilisestä jäljellä pala omenapiirakkaa sekä vaniljakiisseliä…Lisäksi otin sulamaan yhden kinkku-auranyytin ja päätin laittaa testiin jotain uutta. Yhdistelin muutamaa ohjetta ja tulokseksi sain raejuusto-banaanipaistoksen (banskua, raejuustoa, munia, maitoa, vähän sokeria, jauhoja sekä vaniljasokrua). Tämä nautittiin lämpöisenä vaniljakiisselin kanssa. Eipä jäänyt Minskille kuin tyhjä piirakkavuoka tiskialtaaseen (loppupaistos lähti matkaan). Täytyy itsellekkin tehdä jotain vastaavaa…aineksena voisi käyttää MASS WHEY-vaniljaa….hmm. Eipä muuten tarvinnut hytistä värin levityksen aikana, kun uuni lämmitti kämpän sopivasti

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt alkaa taas hytisyttämään…..viimeiset päivät on tosiaankin ollut vilu yötä päivää; ei onneksi ihan jatkuvasti, mutta alasti ei enää kotonakaan hypitä ja villasukat pysyvät tiukasti jalassa. Olisi varmaan kannattanut sijoittaa seuraavat uunitukset vähän myöhemmäksi iltaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aikomus oli tehdä dallaspullia, mutta ohjeen mukaan niitä olisi tullut 16-20kpl enkä halunnut niitä kovinkaan montaa. Päätin sitten jakaa taikinan kahtia – toinen osa pulliin ja toinen rahkapiirakkaan. Mitä mitä….1/4 osasta taikinaa sainkin aikaiseksi 21kpl pullia – tosin minimallisia. Öööö. Pullat saivat kyllä riittää ja yritin vääntää lopputaikinasta dallaspitkon. Yritys hyvä

Toisesta osasta taikinaa tuli sitten perusrahkapiirakka rusinoilla. Itse en niinkään välitä rahkapiirakasta pullapohjalla, mutta kyllä sen mahaan asti saa menemään. Toinen juttu onkin esim. mustikkarahkapiirakka muropohjaan, uijui…Meinasi tälle piirakalle käydä uunissa köpelösti, kun avitin erästä eksynyttä…

 

 

 

 

 

 

 

Aika outo juttu…..Vaikka puolitin taikinat – niin täytettä tein molempiin normaalit satsit. Kuvittelin, että en saa kaikkea niihin mahtumaan ja joudun kehittämään niille vielä käyttöä. Mutta toisin kävi ja rahkapiirakan olisin mieeluusti täyttänytkin vähän vielä muhkeammaksi. Mutta hyvä näinkin….Nyt vaan odotellaan muutama tunti koemaistajaa. Loput menivät tänään melkein suursiivouksen saaneeseen pakastimeen.

Nyt saavat leipomukset riittää tältä erää, vaikka kova into olisi kyhätä vielä huomisaamuna suklaa-rusinakakku, johon voisi banskuakin pistää sekaan. Yritän olla kuitenkin leipomatta sitä (vaikka ohjekkin jo kummittelee pöydällä…) ja odottaa perjantaille kun pääsen mm. porkkanakakkua duunaamaan…

Vähän pelottaa miten tämän värin kanssa nyt käy, koska nyt se on vielä aivan täplikäs eikä ihokaan ole enää missään huippukunnossa vaan kuivaa kuivaa…kuivaa vaan Mutta ei stressiä siitäkään – ollaan sitten täplikkäitä tai raidallisia, ei se menoa haittaa. Kuntokin tulee yllärinä… no stress

lokakuu 20, 2010
Kategoriat: Ei kategoriaa . . Kirjoittaja: massaminna . Kommentteja: 2 kommenttia

Viimeinen dieettiviikko numero 26 starttasi tänään minä itse päivällä….vai taitaa se koko dieetti olla sitä minä minä….ja minun ruokani Kuitenkin päivä starttasi kivasti aamupuurolla näin

Huoltajanihan opetti minut tekemään aamupuuron nopeasti mikrossa ennen Lappeenrannan kisoja. Menivätköhän ne opit kuitenkaan oikeaan osoitteeseen??? Noh, taidan siirtyä ensi viikolla taas perus kattilapuuroon.

Metsästin eilen illalla aikani kuluksi jotain suolaisia pieniä suupaloja (löysinkin kaikkea kivaa ) ja alkoi kamalasti tekemään mieli munavoita. Siitä sainkin idean yrittää itse väsätä myös karjalanpiirakoita ja ei muuta kun aamusella heti kauppaan aineksia ostamaan, mm. puuroriisiä ja ruisjauhoja.

Tuloksena elämäni ensimmäinen aito riisipuuro (tosin jämäkämpää mallia kuin normi puuro olisi) ja ne piirakat sitten…Niitä ei voi edes karjalanpiirakoiksi kutsua ja suoritus oli jopa ensikertalaiseksi surkea Olen yleensä hyvä arvioimaan erilaisia mittoja ja suhteita, mutta nyt meni pahasti metsään. Aikomus oli pyöräyttää pieniä coctailpiirakoita, mutta niistä tulikin kivoja puolenpellillisen kokoisia veneitä…Ja se täyte sitten; ajattelin, että yhtään puuroa ei jätetä yli (vaikka sillekkin olisi ollut oiva suunnitelma) ja pungin sitten puoleen piiraista PIKKASEN liikaa täytettä. Sitten tajusin, että hups…ei riitä ei tätä menoa. Ja viimeiset piirakat jäivätkin aika orvoiksi sisälmyksiltään.Noh, se reunojen rypytys sitten…luulin selviäväni siitä kunnialla, WRONG! Kaikki epäonnistuivat. Lisäksi onnistuin polttamaan niitä täytteettömiä piirakoita reunoistaan….Taidankin syöttää juuri ne Mikolle maistiaisiksi, kun hän kohta saapuu nahanvärjäykseen…:)

Aamuseiskalta kun on kaupassa niin löytää usein ale-lihoja Ostin sitten jauhelihaa ja päätin tehdä jauhelihapihvejä. Koska jotain uutta piti koettaa niin heitin normi taikinan (sipulikeitto-muna-kermaviili-korppujauho) sekaan myös muutamia oliiveja pilkottuna sekä raejuustoa. Hmm…

 

Pihveille piti saada myös kaverit….ja nyt tuntuu siltä, että löysin täydellisen sämpyohjeen. Ainoatkaan tekemäni sämpylät eivät ole onnistuneet niin kuin toivoisin. Mutta nyt ovat odotukset kovat! Sunnuntaina kokoan itselleni sellaisen hampparin että….ja mikä parasta – tiedän ainakin mitä se sisältää Myös leipomisvimma tyydyttyi ainakin tältäerää. On ollut niin kova into leipoa, mutta nyt ei juurikaan innosta sokeri-rasvamössöt, jotka “joudun” sitten tunkemaan suustani alas.

 

Myös viimeistelyt muuttuivat…..Siitä huomenna enemmän, en tiedä vielä edes mitä huomenna on ruokalistalla. Jännitystä elämään Nyt värinlevitykseen.

lokakuu 18, 2010
Kategoriat: Ei kategoriaa . . Kirjoittaja: massaminna . Kommentteja: 5 kommenttia

Viikon päästä kisat on sitten kisattu tältä erää. Vielä on kuitenkin pitkä viikko edessä, joka tuntuu varmaan ikuisuudelta, koska mitään uutta ja ihmeellistä ei ole enää luultavasti edessä vaan samalla kaavalla mennään kuin edeltävät kisaviikot. Toisaalta toivoisin jotain uutta peliin, olisi jänskää koittaa esim. jotain uutta tankkaussysteemiä.

Aamulla kävin tekemässä viimeisen kovan treenin ja tuli sitä pieni aamukävelykin tehtyä. Pimeää oli lenkkipolulla, vaikka puoli seiskalta vasta sinne kerkesin. Syksyn edetessä olen joutunut luopumaan siitä kesän aikana jo tutuksi tulleesta maastosta juurikin säkkipimeyden vuoksi, mutta tänään päätin, että vielä kerran sinne suuntaan muistelemaan kesän tunnelmia. Eikä se aamulenkki ollut tänäänkään yhtään kamalaa, hyvillä mielin olen dieetin lenkit tepsutellut Ihme muuten kun ei ole valoja vielä polulle saatu päälle. Joskus kun niitä polteltiin yöt ja päivät yhtenään…

Viikon aikana salitreenejä sain kokoon kuusi ja about koko kroppa tuli käytyä kerran läpi. Jotkut osat saivat vähän extrakyytiä vielä tänään. Jalat treenasin jo ma-ti läpi, jotta ne ehtivät rauhassa huilia. Ja hyvä niin. Arvatkaa vaan onko koko kroppa ollut kipeänä, kun edeltävä kisaviikko oli kovista treeneistä lepoa. Auts. Eilen sain panostettua myös lihashuoltoon, kun kävin huoltajallani hierottavana. Viimeksi sain positiivista kommenttia ainakin koivista ja yleensä selkää on ollut vaikea hieroa kun ei ole sitä pehmeää niin päällä. Mutta eilen jotain ihan muuta….

Ei ole kroppa ollut näin pehmeä koskaan (tai koskaan ja koskaan, mutta ei aikoihin). Ja niinhän se onkin kuin pullataikina. Paino on viikon edetessä laskeutunut ihan hyvin, mutta muuten tuntuu ja näyttää siltä, että ei tule mitään. Perjantaina kävi jopa mielessä, että jätän leikin tähän, koska parempaa kuntoa en saa kaivetuksi enää mistään. Toisaalta jos olisin nyt luovuttanut niin se vasta harmittaisikin myöhemmin. Onhan nämä kisat olleet myös yksi syksyn tavoitteista ja jos mahdollisuuden saa kisata kansainvälisissä kisoissa niin tyhmäähän olisi jättää tilaisuus käyttämättä. Harmittavaa vaan nousta lavalle kunnossa johon en ole tyytyväinen…..mutta onkohan sitä ikinä tyytyväinen omaan kuntoonsa. Empä usko. Ja viikkohan on vielä aikaa päästä huippukuntoon….:D

Mitäköhän sitä kehittäisi tulevalle viikolle…..Jokuhan aloitteli perjantaina taas KESÄLOMAA-PART 3. Viikon saan taas huilailla ja valmistautua kisoihin. Kisaviikon pakollisiin asioihin kuuluvat yllättävän kauan aikaa vievä ruoan laitto (joka tosin sekin menee jo aika nopsasti rutiinilla) ja kisavärien laitto. Suunnitelmissa on sutia myös pro tanit pintaan samaa kaavaa käyttäen mitä edellisissä kisoissa. Nyt poikkeuksen tuo vaan vielä nahassa suomuileva vanha väri ja jännitys siitä riittääkö väri….ei olla meinaan kertaakaan katsottu paljonko sitä väriä on loppupeleissä mennyt.

Olen aloittanut myös reseptien luvun-TAAS, kun tekisi mieli niin kokkailla kaikkea. Toisaalta en haluaisi tehdä yhtikäs mitään tai tehdä kyllä, mutta en välttämättä syödä. Vaikeaa on. Kisakahvien kanssa syötävän jutun olen päättänyt jo hyvissä ajoin (aineetkin odottavat jo tekijäänsä) – Porkkanakakkua. Ikinä en ole tehnyt, mutta luulen, että maistuu. Oli muuten onnistunutta myös se sacherkakku…..jouduin tosin yksin vetäsemään siitäkin yli puolet. Parhaillaan mietiskelen ja puntaroin erilaisia suolaisempia paloja illalle -paljon on vaihtoehtoja, joita haluaisin testata.

Vielä vinkki kaikille, jotka eivät omista tiskikonetta: Ei kannata tiskata ja puhua samalla puhelimessa….voipi käydä luurille huonosti, kun se molskahtaa tiskiveteen. Tulihan sekin testattua.

Muuten….Olen nyt sitten myös kuntosaliohjaaja, jippii!!! Ja kohta alkavat myös PT-opinnot kalevalaisen jäsenkorjauksen opiskelujen lisäksi eli onneksi on jotain projektia myös tämän projektin jatkoksi niin ei pääse tyhjyys yllättämään

Palataan vielä kisaviikon tunnelmiin, jos ei keittonurkkaus vie taas Minskiä mennessään.

Ja ISO KIITOS kaikille SM-onnitteluista!!!

lokakuu 17, 2010
Kategoriat: Ei kategoriaa . . Kirjoittaja: massaminna . Kommentteja: 2 kommenttia

Nyt on toinen kisa takana ja tuloksena SM kulta, hurraa! Suurkiitokset valmentajalleni Sallalle ja huoltajalleni Mikolle sekä muille matkaani tsempanneille tutuille ja tuntemattomille!

Tätä ja muita sunnuntai illan herkkuja ei saakkaan kauaa sulatella, kun puolentoista viikon kuluttua olisi aika olla taas lavakunnossa PM-kisoissa….hmm. saas nähdä miten käy.

Expo viikonloppu oli mahtava. Etenkin lavan takana oli niin hienoa muiden kisakumppaneiden kanssa, KIITOS myös teille, jos satutte tätä lukemaan. Lauantaina ehdin myös huilata hetken sponsorini MASS Nutritionin osastolla. Niina oli tehnyt salimme kisaajille aivan todella mahtavat “lakanat”!!! Se ei päässyt vielä expossa liehumaan, mutta uusi yritys sitten Kultsalla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vähän tunnelmia lavan takaa…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jos ei koko kesän aikana tarvinnut vuodattaa kyyneleitä niin joskus viimeistään….Epäonnistuin. Tunne oli kamala, kun tajusin piiitkän minuutin aikana, että ei minun kuulu olla tässä asennossa tässä kohtaa biisiä…Vaikka jännitys oli vain sitä normaalia hyvää jännitystä niin silti pää veti lukkoon eikä vapari mennyt vaan niin kuin piti. Siinä sitten yritin pullistella jotakin ettei ihan seisoskeluksi mene ja toivottavasti onnistuin jotenkuten….Loppuaika palkintojenjakoon saakka menikin kyyneleitä tihrustaen ja yrittäen koota itseni ennen kuin piti taas lavalle hypätä. Lavalla se iski sitten uudestaan….kyynel. Siitäkö, että voitin vai epäonnistumisesta??? Varmaan molempia.

Voitosta onnistuin iloitsemaan kunnolla vasta kotimatkalla ja sitten kotona.

 

 

lokakuu 12, 2010
Kategoriat: Ei kategoriaa . . Kirjoittaja: massaminna . Kommentteja: 9 kommenttia

Heh, jos ei kroppa ole täyttynyt tällä viikolla niin ainakin pakastin, jääkaappi ja mikon maha. Pakollisten asioiden, kuten sapuskoiden valmistuksen, värin levityksen ja treenien lisäksi olen viettänyt kaiken aikani viime päivinä joko hellan äärellä tai miettimällä mitä kivaa sitä keksisi, mitä syötävää siis…Muutaman yön kuten myös loppuviikon sunnuntaille saakka olen majaillut huoltajani riesana ja kotona sitten päivän juurikin ruokien kimpussa. Tässä vähän aikaansaannoksia…

Kana-aura-ananaspastavuokaa katkaravuilla ja ilman.

Kaapissa oli muutamia omppuja, jotka piti saada tuhottua…eli omenapiirakkaa. Olisi niin tehnyt mieli rahkapiirakkaa, mutta juurikin se rahka uupui Ompahan jotain puuhaa PM-viikolle.

 

Tänään ei ollut lainkaan treeniä, joten aamutoimien jälkeen suuntasin taas kotiin ja väänsin elämäni ensimmäisen sacherkakun. ÖÖ…sulkaakuorrutteen olisi voinut toki levittää tasaisemmin, mutta aikaa sain palamaan sen kyhäämiseen muutenkin kivasti. Ei kai se näkö makua kuitenkaan pahenna ja näköjään pinta on myös tasoittunut kivasti jähmettyessään … Rommia oli tarkoitus käyttää kostuttamiseen, mutta kun ei sellaista kaapissa ollut niin whisky:llä terästetty kahvi sai kelvata.

 

Tämän päivän toisena tulokkaana uunista ulos tuli jauheliha-pinaatti-feta-pannari. Aikomus oli rullata se kääröksi, kun pakkasessa oli juuri kääretortun mentävä kolo, mutta lopulta pannari meni ihan paloiksi jääkaappiin odottamaan syöjiään ja huoltajalle tietenkin maistiaiset.

 

Äippä vähän ihmetteli kuinka pystyn kokkailemaan mitään vielä itseltä kiellettyä. Helppoahan se on ainakin päälle, mutta taikina- ja suklaakauhat  meinasivat mennä tänään muutamaan otteeseen suuhun kakkua väsätessä ihan huomaamatta….Kokkailussa näin kisaviikolla on myös puolensa; eipä tule kylmä, kun uuni saa pikku kämpän sopivan lämpöiseksi Myös ajatukset pysyvät mukavasti pois itse kisoista, kun saa touhuta jotain muuta. Ei tule ressattua ja hermoiltua läheskään niin paljon mitä muuten; paniikinlieventämiskeino tämäkin.

Tähän iltaan kuuluu vielä mm. kisakynsien laitto ja pitäisi sitä ehtiä vielä jotain tarpeellista kerätä viikonloppua varten kasaan. Suurimman osan kamppeista olenkin jo roudannut huoltajani luokse ja nyt ei ole mikään maailmanloppu, jos jotain jää pakkaamatta, koska melkeimpä kotikaupungissa kisataan eikä huoltajakaan asu kuin muutamien minuuttien ajomatkan päässä. Silti on niin paljon asioita, jotka pitää muistaa….puuh.

Huomenna on sitten jo kilpailijakokous….iik! Sitä ennen käyn vielä salin puolella tekemässä koko kropan kuntopiirin. Ei innosta yhtään hillua enää salilla värit päällä, mutta ahdistavinta on kuitenkin kiskoa päällensä treenirintsikat limaiselle iholle ja vielä kun ne hinkkaavat väriä pois. Ei hyvä. Mieluiten hilluisin myös siellä salilla tässä asussa…Tai siinä “virallisessa” kisayökkärissä, mikä päällä hiippailen sitten huoltajani luona.

 

Enää ei muuten nälkäkään paina, kun evästystä lisättiin eiliselle ja tälle päivälle. Vähän jännittää mitä kunnolle tapahtuu, jos mitään ihmeellistä. Viimeistelyt ovat nyt hieman toisenlaiset kuin ennen LPR:aa. Eipä siitä kannata enää ressata, tai täytyy yrittää ainakin olla ressaamatta. Näillä mennään nyt ja lavalla näkee sitten miltä näyttää.

 

lokakuu 7, 2010
Kategoriat: Ei kategoriaa . . Kirjoittaja: massaminna . Kommentteja: 1 kommentti

Eilen salilla sitten iski jokin ihme olotila ennen treeniä; oli jotenkin tosi heikko olo, hengästytti normaalia enempi ja kropan valtasi lievä kylmä hiki. Aloittelin juuri kyykkäämään, vaikka ei se ehkä ollut kovin järkevää yksin niissä oloissa. Kyykkäilin kuitenkin eikä olo enää lähtenyt pahenemaan entisestään. Muuten pumppailin jalat prässillä sekä ojennuksilla ja koukistuksilla pienen pienillä painoilla, jotka tuntuivat kuitenkin kaksi kertaa suuremmilta mitä olivat. Päälle tein pohkeita sekä vatsaa. Siinä mielessä olotila oli oikein hyvä pelkkään pumppailuun, koska kovaa treeniä en olisi edes kyennyt tekemään.

Muuten päivä meni kotioloissa ruoka jatkuvasti mielessä. Nyt se nälkä näköjään iski tähänkin kroppaan ja kelailin niin monet eri ruoat mielessäni aina terveellisistä perushötöistä herkkuihin asti. Toivottavasti tänään saan ajatukset jonnekkin muualle…

Poikkesin myös Helsingissä onnistuen kiertämään vaatepuodit kaukaa! Matkaan tarttui ainoastaan juuri ne mitä tarvitsin, tummempaa meikkivoidetta kisameikkiin sekä parit irtoripset. Voi kun ripsien valintakin voi olla vaikeaa, jos valikoimaa riittää. Ostin myös ensimmäistä kertaa elämässäni kookosöljyä. Onhan tuota pitänyt aiemmin jo hankkia, mutta nyt sain senkin aikaiseksi viimein. Jos onnistuin välttämään vaatekaupat niin toista oli Stocmannilla, jonne piti kiiruhtaa WC:hen. Vessaan oli tosiaankin kiire, mutta alakerran herkkualtaat huusivat oikein niitä ihmettelemään…Huh, ikinä ei ole tällaisia fiiliksiä ollut; jalat vaan menevät eteenpäin, vaikka pää sanoo, että pitäisi mennä aivan toiseen suuntaa.

Illalla se sitten iski, kun olin koko päivän onnistunut olla kokkailematta mitään turhaa. Aikaa oli alle 1,5h siihen, kun piti olla valmiina värinlevitykseen, mutta pakko oli lähteä vielä kauppaan ja sitten toteuttamaan yhtä ideaa. Hirveällä kiireellä ja tohinalla sain aikaiseksi sitten kunnon rasvapommit….kinkkusuikale-metukka-aura-mozzarella-ananasmössöä sekoitettuna pippurisekoitus creme bonjour cuisineen. Täytettä tuli hieman liikaa, mutta survoin kaiken menemään silläkin uhalla, että taikina jää raa’aksi ja tursuaa uunissa ympäriinsä. Heitto suoraan roskikseenkaan ei ollut kaukana, kun näin ensimmäisen pellillisen uunissa….Mutta päätin sitten saattaa ne valmiiksi, kun kerrain aloitinkin, mutta niiden maku hirvitti -ja pahasti.

Huoltaja-hierojani Mikko saapui sitten sopivasti kisaväriä levittämään ja nyyttien koemaistoon….Maistaminen omalla vastuulla -varoituksella. Taisi Mikko niitä viisi maistaa ja hyviksi kehui. Voi olla, että ihan vain sen vuoksi etten lannistu heti näin kisaviikon ensimmäisenä päivänä Täytyy itsekkin sitten maistaa, jos uskallan. Mutta vasta, kun on sen aika. Nyt loput teokset ovat turvassa pakastimessa odottamassa.

Nyt on sitten ensimmäinen värikerros levitettynä ja tänään jatketaan….Noh ei ole enää montaa kerrosta laitettavana.

Tänään kokkaillaan (jos pakkaseen mahtuu…) ainakin kanapastavuokaa – Vähän terveellisempää välillä. Noh, Mikko lupautui kiltisti taas koekaniiniksi, sillä aion sekoittaa joukkoon myös jotain normaalista poikkeavaa. Vielä ei tiedä, kun mielessä myllertää mitä oudoimpia sekoituksia.

lokakuu 5, 2010
Kategoriat: Ei kategoriaa . . Kirjoittaja: massaminna . Kommentteja: 7 kommenttia

Tällä hetkellä on todella tyyni, rauhallinen, levännyt ja luottavainen olo. Aamu ei voisi alkaa paremmin hyvin nukutun yön jälkeen. Kesäloma alkoi eikä kiirettä mihinkään, koira on parhaillaan hoidossa eli aamukävelyllekkään ei ollut tarvetta lähteä. Outoa sinänsä, kun aamukävelyt suoritan normaalisti, vaikka ei “pakkolenkkiä” tarvitsisikaan tehdä. Eilen illalla toivoin, että mieli malttaisi olla haluamatta ulkoilemaan ja niinhän siinä kävi Aamulenkin korvasinkin sitten venyttelyllä ja poseeramalla 45min ajan, jolla sain mukavasti kropan hereille ja vetreäksi. Nyt ei enää selkäkään tunnu rautakangelta.

Tämän mahtavan aamun kruunasi se, että heräsin juuri sopivasti hetkeä ennen aamutelkun alkamista; onhan se päivän toiseksi parasta, mitä telkusta tulee. Salkkareiden jälkeen….Aamupalakin oli taas odottamisen arvoinen, jonka kimppuun kävin aamujumpan jälkeen; omena-kaneli-puuroa rasvaisella raejuustolla ja aprikoosihillolla, riisikakkuja sekä kananmunanvalkuaista. Ai jai.

Kohta voisinkin hypätä pyörän kyytiin ja suunnata salille heiluttelemaan vähän koipia ja vatsaa. Enää ei rehkitä vaan treenit vedetään kevyesti pitkillä sarjoilla. Nyt jalat tuntuvat ja näyttävät huomattavasti paremmilta, jos vertaa ennen LPR kisaviikkoa. Kävin eilen hierotuttamassa vielä koko kropan ja myös Mikon mielestä koivet olivat aivan toiset mitä aiemmin. Toivottavasti saan pidettyä ne myös kuosissa enkä esim. tänään saa mitään hullua treeni-intoa…Pää haluaisi varmasti tehdä treenin kovaa. Noh, täytyy muistaa, että viikon kuluttua saan treenata taas niin kovaa kuin pystyn ja vielä vähän kovempaakin, joten täytyy yrittää nauttia välillä taas pumppailusta.

Jatkoin eilen viimeviikkoiseen tapaan säätämistä riisin kanssa…nyt menivät laskut taas aivan sekaisin ja oli parasta keitellä TAAS uudet jyvät. Noh, eihän tämä episodi enää riittänyt vaan riisit koukkasivat kerran myös lattian kautta roskikseen ja ei kun uutta tilalle….näinhän tämä viikko meneekin hyvin:Riisiä keitellen

lokakuu 4, 2010
Kategoriat: Ei kategoriaa . . Kirjoittaja: massaminna . Kommentteja: Jätä kommentti

Uuh…tänään iski se kamala olo taas. Heikotus, tuskanhiki, agre….mitä vielä. Onneksi vasta illasta, kun päivän työt oli tehty. Nyt alkaa tuntumaan taas paremmalta, ihanaa.

Viime viikko meni töissä, treenatessa ja illat vietin aika pitkälti kokkaillessa. Eipä tarvinnut ainakaan peukaloita pyöritellä tekemisen puutteessa. Viime postauksen apuvälineet ovat olleet kiva apu sapuskoiden laitossa, mutta silti olen onnistunut säätämään kaikenlaista. Koirakin on saanut mukavasti tankkailla jasminriisiä, kun olen joutunut keittelemään sitä muutamaan otteeseen uudelleen….kun riisit ovat olleet jo purkissa olen alkanut epäilemään onkohan sitä keitettykkään oikeaa määrää, kun laskelmat ovat vaikuttaneet hieman oudoilta. Noh, olen sitten suosiolla pistänyt uudet jyvät tulille ja koira on ollut ainakin hyvillään. Myös kanojen suhteen on säädetty, kun ovat meinannet jäädä kokonaan purkittamatta. Ehkä sitä vähän jumittaa nupissa, vaikka ei siltä enää itsestä tunnukkaan

Treenit aion tehdä vähän erilailla kuin ennen lappeenrannan kisoja. Tai oikeastaan ainut mikä muuttuu on jalkatreeni ja viimeisen takajalka+etujalkatreenin tein tiistaina. Ensi viikolla sitten enää kevyesti pitkillä sarjoilla. Ennen LPR kisoja koivet olivat niin tukossa niin ajattelin jospa ne olisivat nyt vähän paremmassa jamassa. Ensi viikolla koitan välttää myös kaikkea turhaa seisomista toisin kuin ennen LPR, jolloin sain tuskin muutaman minuutin lepotauon jalkojen päällä olemiselta päivällä. Normaalistikkin kun tulee istuttua töissä ne 8 tuntia niin kisaviikolla järkytetään jalat vielä seisomalla, seisomalla ja seisomalla….ei ehkä hyvä.

Eilen olin puolikkaan työpäivän töissä ja aloitin kesäloman part 2 kiiruhtamalla kuntosaliohjauskoulutukseen. Alunperin vasta tänään piti olla sekä näyttökoe että kirjallinen tentti, mutta näyttö olikin päätetty pitää jo eilen. Minähän olin aikonut valmistautua siihen sitten eilen illalla…pulassa olin siis -tai ainakin luulin ja paniikki sekä niin kamala jännitys iski ennen näyttöä. Sain ohjattavaksi liikkeeksi jalkakyykyn….ja selvisinhän minä, huh Toki tiesin osaavani liikkeiden tekniikat aikas hyvin, mutta siinä tilanteessa sitä saattaa säätää jotain paineen alla eikä välttämättä tule toimittua/sanottua kaikkea niin järkevästi…Tällä hetkellä, kun esim. polven nimeäminen tai sanan saaminen ulos suusta saattaa kestää hieman normaalia pidempään:)

Tänään oli sitten pitkän päivän päätteeksi teoriakoe, josta luulin ensi tuntuman perusteella, että selvitin myös sen. Nyt alkaa pikkuhiljaa epäilyttämään…..selvisinköhän sittenkään. Noh, nähtäväksi  jää….tuloksia saa hetken vielä odottaa. Muutaman viikon kuluttua starttaisi sitten PT-koulutus, jihaa

Tänään hipsin illalla koulutuksen päätyttyä vielä rinta-ojentajatreenin pariin ja huomenna olisi aikomus treenauttaa kertaalleen vielä ainakin selkää. Hierojalla en ole ehtinyt käymään; mutta jospa huomenna saisi sen vielä hoidettua. Myös koiruliini aloittaa taas ainakin viikon loman ja kisaviikko voi alkaa Ehdin varmasti vielä päivityksien pariin, jos en ala keksimään mitään turhuuksia, kuten shoppailua….koitan ainakin kiertää kaupat kaukaa.

lokakuu 2, 2010
Kategoriat: Ei kategoriaa . . Kirjoittaja: massaminna . Kommentteja: Jätä kommentti